Liikunnallinen viikko

Ensimmäinen launtai Pallaksesta ja rapiat eteen ja taakse

Keho ja mieli ovat viipyneet pitkään Pallaksen reissulla. Jaloissa on muistona hiertymät kantapäiden yläpuolella ja ne ovat rajoittaneet juoksun toistaiseksi paljasjalkamaastoihin: hiekkarannalle ja urheilukentän nurmelle. Perjantaina juoksuaskeleet tuntuivat vielä täsmäkipuna oikeassa reidessä, mutta eilen onnistui jopa vedot ilman ongelmia lasten urheilukoulun aikana.

Viikko on tarjonnut täydellisen mahdollisuuden liikkumiseen lasten ehdoin. Pyöräily, uinti, marjametsä ja pihapelit ovat nyt olleet suosiossaan. Ja myös penkkiurheilulle ja fanittamiselle on ollut sijansa, kun kävimme Kalevan kisoissa Oulussa. Kisakatsomon fiilikset ovat ehdottoman käyttövoimaisia lasten mielikuvituksen ruokinnassa ja leikkien innoittajana. Kotona on nyt vedetty juoksukilpailuja, joissa sattumoisin on tullut muutama varaslähtö ja hypätty sängyn päälle korkeutta.

Tämän viikon liikunnaliset spesialiteetit ovat ehdottomasti olleet rantajuoksu ja 40km:n pyöräily lasten kanssa! Hiekkarantajuoksu on osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi myös ulkopuolisista, sillä torstai-iltana sain innokkaan kaverin yhdestä koirasta ja perjantaina laumasta lapsia. Kilometrejäkin kertyi ensimmäisellä kerralla 6 ja toisella 8, vaikka vesi oli suhteellisen korkealla, ja tyydyin sahaamaan noin 500m:n kaistaletta eteen taa.

Mutta sitten siihen uskaliaaseen koitokseen pyöräillä 7- ja 4-vuotiaan lapsen kanssa 40 km päivän aikana. Mietimme lasten kanssa hyvissä ajoin, haluaisimmeko tuollaisen retken taittaa. Meillä oli matkalle hyvä syy: nähdä isi leirikoulussa. Isompi lapsista on tuon matkan taittanut ennenkin, mutta pienemmän pisin pyöräily on ollut 10 km. Alusta asti oli selvää, että pienemmän ei tarvitsisi koko matkaa ajaa itse, vaan ratkaisimme asian niin, että jätämme hänen pyöränsä 20km:n etapille ja tulomatkan hän on kyydissäni (aina olisi myös ollut mahdollista ottaa pienempi kyytiin myös kesken matkan). Teimme hyvät eväät ja varustauduimme kuumaan säähän juomarepuin, joka sekin oli pojan mielestä hienoa, kun sai käyttää isin varusteita.

Matkalla kului kaksi voimasuklaata, yhdet jäätelöt, ruokailu ja runsaasti vettä. Aikaa kului menomatkaan kolme tuntia ja takaisin 1h 40. Matka meni hyvin, tunsimme reitin hyvin, joten sitä pystyi käymään mielikuvissa läpi, olimme liikkeelä ajan kanssa, ja pidimme selvänä välietapit. Pienestä tuntui niin hyvältä kertoa isille, että pyöräili koko matkan itse ja vanhempi halusi kokeilla palatessa enkkaria, ja se saavutettiin. Pieni poni jäi yöksi lepäämään reheville laitumille.