”Äiti täällä on maisemia” – Pallaksen reissu lasten silmin

Jyppyrän laella ©Päivi Kippola

Me ajateltiin ennalta, että on tulossa kiva reissu, kun saisi nähdä mummun ja ukin, upeita maisemia ja poroja. Automatkassa oli parasta, kun sitten oikeasti näki tiellä poroja. Niillä oli turkki ja sarvet ja ne liikkuivat hassusti; ensin käsillä ja sitten jaloilla perään (isoveljen huomautus: se ois silloin pupu). No, hitaasti ne ainakin menivät ja ottivat rauhallisesti, eivätkä pelänneet.

Automatkalla olisi voinut olla enemmän puistoja, mutta jätskit ainakin syötiin Vihreällä pysäkillä ja ruokaa kans. Perillä oli kivaa, siellä oli luonnollista. Maassa oli vihreää ruohoa ja puut oli ruskeanvihreitä. Mökissä oli hyttysverkko ja lähellä oli kiva puisto ja virtaava joki ja lampi, jossa oli vesisuihku (eli suihkulähde). Mökin leikkipuiston telineet oli valtavan suuria. Siellä oli hassu keinu, jossa voi kaksi keinua. Lähellä oli koulunpiha, jossa pystyi pelaamaan jalkapalloa areenalla. Voitin finaalissa mummun 4-3. Koulun pihalla oli myös leikkipuisto ja liikennepuisto. Liikennepuistossa ei keretty käydä.

Kiipesimme perjantaina Jyppyrän mäelle, siellä oli ihanat maisemat ja siltä pääsi ylemmäskin portaita pitkin. Siellä meni ehkä entinen, keskeneräinen tai käytössä oleva laskettelumäki. Sinne oli aika raskas kiivetä, mutta kannatti! Matkan varrella oli myös opasviittoja ja kylttejä, joissa kerrottiin ainakin seitakivestä. Yksi oli jättänyt rahapussin ja poronsarvet seitakivelle. Ja siitä asti, kun seitakivi vieritettiin alas järveen, oli kalanpyynti huonontunut. Muistan, kun tulin Jyppyränmäeltä alas, vaikka kaaduin yhden kerran.

Oli jännää, kun äiti ja isi meni juoksemaan. Silloin satoi ja en olisi uskonut, että ne jaksaa niin pitkään juosta. Me ajettiin ne Pallakselle ukin kanssa ja mukana oli poronkellot, mutta turhaan, koska sateen takia emme jääneet lähtöä odottamaan. Oli kiva, kun äiti ja isi tulivat takaisin mökille. Ne näyttivät normaaleilta, mutta hikisiltä.