Maraton on pitkä aika tehdä kaikkea kivaa!

Jokuhan voisi luulla, että maratonjuoksun seuraaminen on, noh jos nyt ei tylsää, niin ainakin pitkäveteistä ja tapahtumaköyhää. Voin luvata, että ei ole. Yhden huollettavan seuraaminen, kahden lapsen peräänkatsominen ja kolmen kassin raahaminen pitävät huolen, että koko ajan on jotain pientä käsillä. Rapsan voisi sitä paitsi kirjoittaa vaikka kaikista niistä vastoinkäymisistä, jotka tyydyttävän kuvan ottaminen juoksijoista vaatii. Se kun voi olla todella turhauttavaa. Aina on jonkun Padi edessä tai toisen kännykkä omassa zoomissa. Kädet paleltuvat ja lapset tahtovat pelikaveria. Ja ne kolme urheilukassia jäivät vartioimatta. Jos nopeus on voimaa, jota taito hallitsee, niin huoltaminen on ketteryyttä, jota mestaroi pitkä pinna!

Vakavasti ottaen, kun itsekin jännittää kisaa, ei sitä voisi jättää näkemättä. Hyytävä kylmyys ja kova tuuli ovat aika pientä, kun tietää, miltä se tuntuisi juostessa. Kisapaikat ovat yleensä koulun tai puiston läheisyydessä, joten lapsillekin riittää tekemistä. Kaarinan maratonin kisajärjestelyt olivat onnistuneet ja maratonmatkan juokseminen neljänä kierroksena oli katsojan näkökulmasta hyvä ratkaisu. Kannustuspaikan vaihtelu vieraalla paikkakunnalla olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Tässäpä kisapäivän tunnelmia lasten suusta.

No niin, kyllähän me pitkä matka taivallettiin, että päästiin Turkuun ja seuraavana aamuna Kaarinaan. Maratonin starttia ehdimme jo odottaa kovasti, että pääsisimme kannustamaan isiä! Isi lähti liikkeelle juoksemalla ja hyvä niin, sillä ulkona oli kylmä. Minä (L) vähän jumppasin ja venyttelin isin kanssa ennen juoksua. Juoksijat näyttivät tyylikkäiltä, koska niitä oli iso porukka. Meillä oli kolme kassillista vaatteita mukana, mutta ei me niitä paljon tarvittu, koska me hypittiin maailman suurimmassa lehtikasassa.

img_0424

Maratonpaikalla oli tuulista ja siellä oli kivaa. Minä keinuin leikkipuistossa ja kävin kiipeilytelineillä. Maraton juostiin neljänä kierroksena, joten meillä oli aina noin 40 minuuttia aikaa leikkiä ja sitten mentiin kannustamaan ohi vilahtavaa isiä. Isin juoksu näytti hyvältä ja samalta kuin ennenkin kotona ja se jaksoi antaa läpsyn joka kierroksella.

dsc_0979

Kolmannelle kierrokselle lähtiessä isi oli kysynyt, missä minä (I) olen. Olin pelaamassa areenalla. Mutta viimeiselle kierrokselle tulin taas kannustamaan. Maratonin aikana tein pomputteluennätyksen jalkapallolla. Nyt se on kaksikymmentä. Sain yleisöstä pelikavereita aina välillä ja lähellä oli areena, jossa pelasin yksinkin. Lähellä oli myös kallio, jolla oli kiva kiipeillä. Kerran meinasin pudota.

dsc_0031Välillä meidän täytyi käydä lämmittelemässä kisakansliassa koululla ja syödä eväitä. Maratonjuoksijat syövät geeliä ja energiapatukoita. Me syötiin banaania ja sämpylää.

Iskä juoksi enkkarin. Se tuntui mukavalta. Isistä huomasi, että se oli juossut, koska koskin sitä selästä ja se oli ihan hikinen.

Juoksun jälkeen me mentiin kylpylään. Siinä oli samassa kahvila ja siellä oli kaksi lasten allasta: vauvojen allas ja isojen lasten allas ja monta aikuisten allasta. Sitten siellä oli musta aukko ja rengasliukumäki. Uinnin jälkeen me syötiin hyvin koko perheellä ja kavereitten kanssa.

Minimaraton ja Terwaturnaus

Koko perheen liikunnallinen viikonvaihde piti sisällään Minimaratonin Kempeleessä lauantaina ja jalkapallon Terwaturnauksen Oulussa sunnuntaina. Minimaratonilla lapset juoksivat ja vanhemmat kannustivat (tosin isi pääsi kirittämään Hillaa). Terwaturnauksessa Konsta oli pelaajana, isi valmentajana sekä äiti ja Hilla kannustajina. Kaikille siis riitti oma roolinsa.

Minimaraton

DSC_0477

Mitali sateiselta minimaratonilta ©Päivi Kippola

Hilla
”Minimaratonilla oli kivaa. Se oli lyhyt, sama matka kuin viime vuonnakin. Koko ajan näkyi maali. Juoksu meni hyvin, voitin isin. Lähdössä oli vähän ahdasta. Maalissa sai mitalin ja kaikki osallistujat sai karkkipussin, legohahmon ja pillimehun. Ostettiin kisan jälkeen urheilukaupoista minulle uusi uimapuku. Ja uimalasit.”

Konsta
”Juoksin 200 metriä. Lähtö meni loistavasti, koska olin mennyt eturiviin ja pääsin ennen tungosta liikkeelle. Jaksoin juosta koko matkan kovaa ja olin kolmas maalissa. Sain mitalin, niin kuin kaikki muutkin. Meitä ennen  lähti kympin ja maratonin juoksijat. Minä lähdin samasta paikasta, mistä kympin juoksijatkin. Minimaratonilla oli kivaa. Sen jälkeen käytiin urheiluliikkeessä ja sain uudet jalkapallomaalivahdin hanskat.”

 

Terwaturnaus

CSC_0640

Yhdessä tuuletetaan ja alhosta toisemme nostetaan ©Päivi Kippola

Konsta
”Olin mukana kilpasarjajoukkueessa, jossa oli minun lisäkseni Aapo, Onni, Daniel, Aatu, Ville, Henrik, Eino ja Ilja. Toinen meidän joukkue osallistui haastesarjaan. Ensimmäinen peli Tervareita vastaan voitettiin 9-2. Toinen peli hävittiin Ajaxille 8-1 ja kolmas peli OLSille 4-2. Neljäs peli HauPaa vastaan voitettiin 3-2. Tulimme lohkossamme kolmanneksi ja pääsimme otteluun sijoista 5-6. Sijoituspelissä voitettiin ensimmäistä kertaa Ajax 4-1, minä tein kaksi maalia. Tulimme siis turnauksessa viidenneksi. Pelasin puolustajana kaksi peliä, kärjessä kaksi peliä ja maalissa yhden. Turnaus meni hyvin. Olin kenttäpelaajana numero 13 ja maalivahtina numero 1.
Turnauksessa oli mukavaa, kun sai pelata omaa suosikkilajia jalkapalloa yhdessä kavereiden kanssa. Meillä on kiva joukkue, jossa on paljon kavereita. Oli myös hauskaa, kun sain käydä pelien välissä kummisedän ja kaverin kanssa syömässä.”

 

Hilla
”Turnauksessa oli mukavaa, koska siellä oli puisto jossa sai käydä leikkimässä. Minulla oli mukana nukke, jalkapallo ja juomapullo. Lisäksi äidillä oli evästä. Pelien katsominen oli vähän tylsää, vähän kivaa ja vähän jännittävää. Katsoin kun Konsta pelasi ja isi valmensi. Konsta pelasi hyvin ja oli yhden kerran maalivahti. Isi valmensi mukavasti omaa joukkuettaan, ei huutanut liikaa eikä kovaa. Kotimatkalla kävimme hampurilaisilla ja jätskillä.

 

Liikunnallinen viikko

Ensimmäinen launtai Pallaksesta ja rapiat eteen ja taakse

 

IMG_7835.jpg

Keho ja mieli ovat viipyneet pitkään Pallaksen reissulla. Jaloissa on muistona hiertymät kantapäiden yläpuolella ja ne ovat rajoittaneet juoksun toistaiseksi paljasjalkamaastoihin: hiekkarannalle ja urheilukentän nurmelle. Perjantaina juoksuaskeleet tuntuivat vielä täsmäkipuna oikeassa reidessä, mutta eilen onnistui jopa vedot ilman ongelmia lasten urheilukoulun aikana.

Viikko on tarjonnut täydellisen mahdollisuuden liikkumiseen lasten ehdoin. Pyöräily, uinti, marjametsä ja pihapelit ovat nyt olleet suosiossaan. Ja myös penkkiurheilulle ja fanittamiselle on ollut sijansa, kun kävimme Kalevan kisoissa Oulussa. Kisakatsomon fiilikset ovat ehdottoman käyttövoimaisia lasten mielikuvituksen ruokinnassa ja leikkien innoittajana. Kotona on nyt vedetty juoksukilpailuja, joissa sattumoisin on tullut muutama varaslähtö ja hypätty sängyn päälle korkeutta.

IMG_8313

 

 

 

Tämän viikon liikunnaliset spesialiteetit ovat ehdottomasti olleet rantajuoksu ja 40km:n pyöräily lasten kanssa! Hiekkarantajuoksu on osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi myös ulkopuolisista, sillä torstai-iltana sain innokkaan kaverin yhdestä koirasta ja perjantaina laumasta lapsia.  Kilometrejäkin kertyi ensimmäisellä kerralla 6 ja toisella 8, vaikka vesi oli suhteellisen korkealla, ja tyydyin sahaamaan noin 500m:n kaistaletta eteen taa.

IMG_8520

Mutta sitten siihen uskaliaaseen koitokseen pyöräillä 7- ja 4-vuotiaan lapsen kanssa 40 km päivän aikana. Mietimme lasten kanssa hyvissä ajoin, haluaisimmeko tuollaisen retken taittaa. Meillä oli matkalle hyvä syy: nähdä isi leirikoulussa. Isompi lapsista on tuon matkan taittanut ennenkin, mutta pienemmän pisin pyöräily on ollut 10 km. Alusta asti oli selvää, että pienemmän ei tarvitsisi koko matkaa ajaa itse, vaan ratkaisimme asian niin, että jätämme hänen pyöränsä 20km:n etapille ja tulomatkan hän on kyydissäni (aina olisi myös ollut mahdollista ottaa pienempi kyytiin myös kesken matkan). Teimme hyvät eväät ja varustauduimme kuumaan säähän juomarepuin, joka sekin oli pojan mielestä hienoa, kun sai käyttää isin varusteita.

Matkalla kului kaksi voimasuklaata, yhdet jäätelöt, ruokailu ja runsaasti vettä. Aikaa kului menomatkaan kolme tuntia ja takaisin 1h 40. Matka meni hyvin, tunsimme reitin hyvin, joten sitä pystyi käymään mielikuvissa läpi, olimme liikkeelä ajan kanssa, ja pidimme selvänä välietapit. Pienestä tuntui niin hyvältä kertoa isille, että pyöräili koko matkan itse ja vanhempi halusi kokeilla palatessa enkkaria, ja se saavutettiin. Pieni poni jäi yöksi lepäämään reheville laitumille.

IMG_8626

Jokainen on pikkuisen voittaja ©Päivi Kippola

 

IMG_8599

Pikkusankari ©Päivi Kippola

 

 

 

 

”Äiti täällä on maisemia” – Pallaksen reissu lasten silmin

IMG_7917

Jyppyrän laella ©Päivi Kippola

Me ajateltiin ennalta, että on tulossa kiva reissu, kun saisi nähdä mummun ja ukin, upeita maisemia ja poroja. Automatkassa oli parasta, kun sitten oikeasti näki tiellä poroja. Niillä oli turkki ja sarvet ja ne liikkuivat hassusti; ensin käsillä ja sitten jaloilla perään (isoveljen huomautus: se ois silloin pupu). No, hitaasti ne ainakin menivät ja ottivat rauhallisesti, eivätkä pelänneet.

Automatkalla olisi voinut olla enemmän puistoja, mutta jätskit ainakin syötiin Vihreällä pysäkillä ja ruokaa kans. Perillä oli kivaa, siellä oli luonnollista. Maassa oli vihreää ruohoa ja puut oli ruskeanvihreitä. Mökissä oli hyttysverkko ja lähellä oli kiva puisto ja virtaava joki ja lampi, jossa oli vesisuihku (eli suihkulähde). Mökin leikkipuiston telineet oli valtavan suuria. Siellä oli hassu keinu, jossa voi kaksi keinua. Lähellä oli koulunpiha, jossa pystyi pelaamaan jalkapalloa areenalla. Voitin finaalissa mummun 4-3. Koulun pihalla oli myös leikkipuisto ja liikennepuisto. Liikennepuistossa ei keretty käydä.

Kiipesimme perjantaina Jyppyrän mäelle, siellä oli ihanat maisemat ja siltä pääsi ylemmäskin portaita pitkin. Siellä meni ehkä entinen, keskeneräinen tai käytössä oleva laskettelumäki. Sinne oli aika raskas kiivetä, mutta kannatti! Matkan varrella oli myös opasviittoja ja kylttejä, joissa kerrottiin ainakin seitakivestä. Yksi oli jättänyt rahapussin ja poronsarvet seitakivelle. Ja siitä asti, kun seitakivi vieritettiin alas järveen, oli kalanpyynti huonontunut. Muistan, kun tulin Jyppyränmäeltä alas, vaikka kaaduin yhden kerran.

Oli jännää, kun äiti ja isi meni juoksemaan. Silloin satoi ja en olisi uskonut, että ne jaksaa niin pitkään juosta. Me ajettiin ne Pallakselle ukin kanssa ja mukana oli poronkellot, mutta turhaan, koska sateen takia emme jääneet lähtöä odottamaan. Oli kiva, kun äiti ja  isi tulivat takaisin mökille. Ne näyttivät normaaleilta, mutta hikisiltä.

 

FullSizeRender 3

Poronkellot

 

IMG_7906

Ollaan hetki vaan

IMG_8005

Valkea poro

Lomamatkan liikuttajat

”Lottemaassa oli hauskaa, koska siellä sai leikkiä ja syödä jäätelöä. Siellä sai olla kokeilla erilaisia keksintöjä ja juosta minimaratonin. Siellä oli myös seikkailuratoja, joita rakastin. Seikkailupuistossa oli hauskaa mennä erilaisia juttuja pitkin.” -Leikki

Kesälomareissumme kohdistui tänä kesänä Viron Pärnuun. Lapsiperheille Pärnua voi suosia lomakohteena kernaasti, sillä pitkät hiekkarannat ja kylpylähotellit takaavat iloista tekemistä lapsille oli sää mikä tahansa. Vanhemmille plussana oli se, että hiekkarannoilla on myös mukava juosta. Rantaviivaa pitkin pystyi hölkkäämään 2km yhteen suuntaan. Kiva ulkoiluresepti koostuu seuraavasti: toinen vanhemmista puuhaa lasten kanssa rannalla ja vedessä, toisen vanhemman hölkätessä paljain varpain merenrannassa. Sitten vaihdetaan vuoroja ja tankkaillaan sopivasti joko eväin tai pidetään välissä pidempi tauko nokosten kera.

Hyviä teemapuistoja Pärnussa oli Lottemaa, joka tarjosi tekemistä erityisesti perheen nelivuotiaalle, mutta myös isommat viihtyivät vallan hyvin, sillä Lottemaan hahmot leikittivät lapsia, pelasivat heidän kanssaan jalkapalloa ja juoksuttivat minimaratonia. Lottemaassa parasta olivat teemapuiston hahmot, jotka todella olivat paikalla lapsia varten ja leikin tiimellyksessä kielikään ei ollut ongelma. Väriä, hippaa, peiliä, jäämiestä ja jalkapalloa osataan kansainvälisesti.

IMG_6663

Minimaratonin alkulämmittelyt ©Päivi Kippola

Pärnussa oli myös toinen, erityisesti perheen seitsenvuotiasta kiinnostanut seikkailupuisto, jossa sai kokea jännityksen huumaa ja uhmata korkeanpaikan kammoa. Paikan ainoa miinus oli sääsket, joihin emme olleet osanneet varautua, mutta joiden kanssa kuitenkin pärjäsi. Seikkalupuisto Valgeranna seikluspark sijaitsi Pärnusta 11 km:n ajomatkan päässä meren rannalla, leirintäalueen kupeessa. Puistossa oli 6 eritasoista rataa, joihin pääsi pituusrajoituksella sekä yksi lastenrata perheen pienimmille.

IMG_6690

Venyttelyt Lottemaan asukkien kanssa ja viehättävä miniurheilukenttä. ©Päivi Kippola

IMG_6908

Korkeammalle  Valgeranna seikluspark ©Päivi Kippola

 

IMG_6738

Kevyin askelein. Ranta on kyllin ©Päivi Kippola

 

Hauska yhteensattuma reissullamme oli, että Pärnussa järjestettiin Pärnumaa voidupüha maraton kaupungissa ollessamme. Emme tienneet tätä ennakkoon ja lähtö oli ollut puolisentuntia ennen kuin tulimme keskustaan. Olipa kerrankin kiva olla kannustamassa muita myöhemmin reitin varrella.