Tuolla on nalle, kuka sen nappais

DSC_0324Korona-aika on asettanut lukuisat liikkuvat ja harrastavat perheet uuteen tilanteeseen. Yhtäkkiä kalenteri tyhjeni treeneistä, peleistä ja turnauksista eikä myöskään omaehtoinen harjoittelu ei ole entisellään, kun kavereita ei voi kutsua pihalle tai kentille pelailemaan.

Tilanne on ollut myös sikäli havahduttava, että nyt on jälleen todella aikaa liikkua perheen kesken, kuten silloin, kun lapsilla ei ollut omia harrastuksia ja niiden mukana tuomia aikatauluja.  Tilanne on tietysti myös uudella tapaa kekseliäisyyttä vaativa, sillä lapsien taidot ovat kehittyneet ja he haluavat myös urheilullisia haasteita, toisaalta tekemisen tulisi olla innostavaa ja mielekästä nytkin kun joukkuekaverit ympäriltä puuttuvat.

Urheiluseurat ja valmentajat ovat julkaisseet ja lähettäneet haasteita ja harjoitteluohjeita, joita lapset voivat kotona tehdä itsenäisesti. Ne ovat mielettömän hyviä! Mutta jottei treenaaminen menisi puuduttavaksi yksinsuorittamiseksi, olemme omalla tiimillä hyväksi havainneet jälleen kerran, että yhdessä tekeminen on nelinkertaisesti motivoivampaa.

Omassa perheessämme tasoeroja on, ja oikeastaan on aika riemullistakin havaita, että me aikuiset olemme jo altavastaajia esimerkiksi ketteryydessä ja monissa lajikohtaisissa teknisissä taidoissa. Tasoerot eivät kuitenkaan estä yhteistä harjoittelua, vaan päinvastoin meillä on edelleen opittavaa toinen toisiltamme. Tässä joitakin vinkkejä, jotka olemme poikkeuksellisissa oloissa hyväksi havainneet.

IMG_3057

  • Ensinnäkin kuntopiirit ja loikkaharjoitukset on ollut mukava tehdä koko perheen voimin ulkona. Alkulämmittelynä voi pyöräillä tai kävellä sellaiseen paikkaan, missä ei ole muuta väkeä. Tai vaihtoehtoisesti voi autolla etsiä hyvän paikan, jossa alkulämmittely voi olla skeittaamista tai skuuttaamista ja aikuisilla pallon heittelyä ja kevyttä hölkkää.
  • Toiseksi kuntopiirin toistojen määrää voi vaihdella tasoerojen mukaan. Pienimmille voi olla myös paikallaan keksiä vaihtoehtoisia liikkeitä ja jos kyseessä on monimutkaista koordinaatiota vaativat liikkeet, kuten ristikkäisliikkeet, voi pienimmät keksiä niiden tilalle eläinten liikkumistyylejä.
  • Pallo on aina oivallinen ja kaikilta luultavasti löytyvä apuväline. Palloa voi heitellä eri tyylein, voi syötellä, potkia, tehdä tarkkuusheittoja tai lihaskuntoliikkeitä. Tai myös parin kanssa selät vastakkain tehtävät pallon pyöritykset sivuilta, pään alta ja jalkojen välistä ovat oivallisia sillä välin kun pidemmällä olevat tekevä omia teknisiä harjoituksiaan.
  • Lapsille tuottaa suurta hupia kaikki leikin varjolla tapahtuva. On hauskaa, jos aikuiset ovat esteitä, pujottelukeppejä (samalla voi tehdä tasapainoharjoituksia tai staattisia liikkeitä) tai kinkkaavia hippoja.
  • Luonnonmateriaaleja voi hyödyntää mielin määrin. Kepeistä voi rakentaa tikapuut, metsässä voi olla hippaa ja jalkapallon voi ottaa myös polulle mukaan.
  • Lapsille on luontevinta harjoitella ketteryyttä ja reaktionopeutta. Näistä voi kehitellä monenlaista. Vaikkapa erilaisia lähtöjä eri merkeistä tai vaikka kuinka nopeasti ehtii läpsäyttää käsiä edessä ja takana peräkkäin.
  • Löydä uudelleen loikat ja koordinaatioharjoitukset. Seuraavana päivänä huomaat kyllä, että niitä ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan.

     

  • Kestävyysharjoitteluun voi olla lapsia haastavaa saada motivoitua. Mutta sitäkin voi tehdä yhdessä. Vaikkapa takaa-ajoharjoituksena tai tehtävämaratonina niin, että kierretään juosten kenttä tai jokin alue ympäri, sen jälkeen saa arvottuna tehtävän. Ja huomaa;  jännitys usein tulee juuri siitä tehtävän arvaamattomuudesta. Jos olet ottanut mukaan vaikkapa värikynät pussissa ja jokainen väri vastaa jotakin lihaskuntoliikettä, ja lapsen tulee tehdä kyseisen värin tehtävä, on tehtävä paljon hauskempi, kuin jos tehtävät vain käsketään.
  • Yhdessä pelaaminen on huippukivaa! Perhepihapelit nyt kunniaan.

    IMG_7981

  • Ja aikuinen; kokeileppa itsekin tehdä niitä lasten valmentajilta tulleita tekniikka- ja jumppa-akrobatiaharjoituksia. Ihan hyvää aivojumppaakin samalla.

Ja koska nalleja on nyt liikkeellä ja kurkkimassa ikkunoissa, oli meidän tämän päivän mäkijuoksunkin teemana ”nappaa nalle”. Vaikka tuuli tuiversi, mäen päällä nökötti huojuva nallekolmikko, mäen alla kukin juoksija lähti tasonsa mukaisesta tasoituspaikasta ja kisana oli ehtiä nappaaman nalle. Kivaa oli!

DSC_0309

Dabit auton ikkunoista ja musiikki soi

DSC_0406

Kokkola Cupia nelin silmin

Pelin lumo. Neljäs päivä Kokkola Cupissa. On ollut pilvistä ja poutasäätä, terävää paistetta ja hyytävää sadetta. On päästy seuraamaan ennakkoon hiottuja tykitystuuletuksia, jännityksen säpinää, tiukkoja tilanteita ja mahtavaa tsemppiä. On tuettu kaveria kyynelten kirvotessa ja nostettu toisia pettymyksen alhosta. Toruja sain pojalta, kun hymyilin väärällä hetkellä kentän laidalla. Nähnyt sen innon, kun pelien välissä palloa on melkein mahdoton pitää käsissä ja, kun näkyy sopiva paikka, hihkutaan ”jes nurmea, päästään kikkailemaan”. On kävelty ja pyöräilty kenttien väliä, syöty pastaa, ja lisätty aurinkovoidetta. Voi sitä nostalgian määrää, kun vierailin majoituskoulun luokassa, jossa oli patjoja vieri vieressä ja käytävällä pulpettien päälle viritetty pyykkinaru varusteiden kuivattamaseen. Olen kiitollinen niille sadoille talkoolaisille, jotka tekevät nämä elämykset junnuille ja meille kaikille muillekin mahdolliseksi. Nyt kasvot hehkuvat aurinkoa!

Olen elänyt mukana
Äiti

 

FullSizeRender 17

Turnaus on semmoinen, jossa pelataan ja keskitytään peliin. Turnauksessa on pelejä ja kivaa. Turnauksessa vietettiin vapaa- aikaa ja pelattiin pelejä. Siellä myös katsottiin pelejä, käytiin välillä nukkumassa ja koululla syömässä. Ja pelattiin jalkapalloa ja katsottiin pelejä.

Kokkolassa oli kiva käydä puistossa ja koululla. Mentiin pyörällä joka paikkaan ja seikkailtiin. Pelin aikana minä myös leikin kavereiden kanssa katsomossa ja tein metsässä käpylehmiä. Koiriakin siellä oli ja niitä oli kiva rapsuttaa. Turnauksesta jäi mieleen avajaiskulkue, siinä oli sambatanssijoita ja turnauksen pelaajia. Ne näytti jotku vähän riikinkukoilta ne sambatanssijat ja pelaajat näytti kivoilta, varsinkin ne joilla maskotit.(H)

Kokkola Cup oli joukkueellemme ensimmäinen yön yli kestävä turnaus. Koululla sai aina hyvät unet. Turnaus jäi mieleen kaikesta. Me pelattiin kuusi peliä. Pelit meni hyvin, kaksi peliä voitettiin, yksi pelattiin tasan ja kolme hävittiin. Voittopelissä taisteltiin hyvin palloista, syöteltiin hyvin ja tuli maaleja. Viimeinen peli jäi mieleen, kun se hävittiin niukasti tosi kovaa joukkuetta vastaan.  Sen jälkeen valmentaja ajelutti meidät kentältä koululle ikkunat auki ja soitettiin musiikkia. Ohikulkeville tehtiin dabit. Häviöt harmitti. Seuraavalla kerralla pitää pelata alusta asti kunnolla. Vapaa- ajalla oli hauska leikkiä koululla suurilla kivillä. (K)

Ollaanhan ensi vuonna samalla koululla?
Lapset

Kaksi joukkueellista 9-vuotiaita poikia, yhteensä 18 pelaajaa. Osa oli ensimmäistä kertaa yötä pois kotoa, jos ei mummulareissuja lasketa. Kaikille kyseessä oli ensimmäinen iso turnaus. 8 aikuista, valmentajia ja huoltajia. Keskiviikkoiltana olikin aikamoinen säpinä, kun pojat miettivät kenen vieressä haluaisivat nukkua ja valmentajat yrittivät sovittaa nämä toiveet yhteen niin, että luokan lattiapinta-ala riittäisi kaikille 26 erilaiselle retkipatjalle. Palapelin valmistuttua päästiin onneksi pienelle iltakävelylle, koska iltapala oli toisella koululla. Iltapesujen jälkeen päästiin rauhoittumaan yöpuulle, mutta jännitys nosti vielä pieniä päitä moneen kertaan tarkistamaan ympäristön, ennen kuin uni voitti.

Seuraavana aamuna päästiin pelaamaan. Pelejä kertyi kolmen päivän aikana molemmille joukkueille yhteensä kuusi. Päästiin juhlimaan voittoja ja nielemään tappion pettymyksiä. Pelien välissä käytiin majoituskoululla syömässä, vietettiin vapaa-aikaa joukkuekavereiden kesken, osallistuttiin avajaiskulkueeseen, syötiin porukalla jäätelöt, katsottiin kannustaen toisen joukkueen pelejä ja pallonkin kanssa oli pakko saada touhuta vapaa-ajoillakin. Valmentajan näkökulmasta parasta oli se, että saatiin pelata hyviä pelejä, joissa tehtiin niitä asioita, joita oli poikien kanssa sovittukin. Hyvällä mielellä saatiin joukkueelle ojentaa diplomit turnauksen päättyessä. Kotiin vanhempien mukana lähti tyytyväisen näköisiä poikia.

 

Valmentaja-isä

 

Lähtekäämme saareen..

 

fullsizeoutput_2523

Matkalla kotiinpäin ©Päivi Kippola

eväsretkelle. Hiihtolomatunnelmia kotikulmilla lasten kertomana.

Meren rannalla on mukava asua, koska sieltä voi käydä hiihtämässä saarelle ja syödä perillä eväitä. Saarelle on kiva hiihtää, koska siellä  voi leikkiä ja kiipeillä puissa ja tehdä liukumäen, jos siellä on kivi. Me tehtiin kierreliukumäki ja suora liukumäki. Jos saarella asuu tai siellä on mökki, niin siellä on rauhallista nukkua. On kiva, jos hiihdosta oppii jotain ja minä (Hilla) opin tänään luisteluhiihtoa.

Hiihdimme tänään Koninkariin (minä luulin sitä kanikoriksi) ja sinne oli matkaa 2 kilometriä. Matka oli aika pitkä, vaikka saari näytti olevan tosi lähellä. Tänään oli aurinkoinen hiihtosää ja se tuntui kivalta. Kävimme jo aamupäivällä jäällä kävelyllä, silloin piirsimme hankeen jättikirjaimia ja meilllä oli mukana myös pulkka.

Hiihtoretkellä söimme perillä saaressa seesaminsiemen-karpalo patukan ja joimme lämmintä mehua. Se höyrysi. Söin myös kaksi suklaapalasta voimasuklaaksi. Tulomatkalla meinasi vähän väsyttää, kun piti kaksi tuntia hiihtää.

 

fullsizeoutput_2520

Tauko hiihdosta ©Päivi Kippola

 

 

Minulla (Konstalla) oli tosi kivaa. Me hiihdettiin Koninkariin. Me syötiin eväät ja minä kiipesin puuhun suurin piirtein kahden metrin korkeuteen. Me hiihdettiin kaksi kilometriä. Minä hiihdin vähän lujempaa kuin muut, koska pidän vauhdista ja halusin ehtiä leikkiä hetken jäälohkareilla. Hiihtoretki tuntui lomalta, kun ei ollut mihinkään kiire. Ja todella, ei tarvinnut mennä merta edemmäs lomatunnelman saamiseksi.

 

fullsizeoutput_251e

Hetki laavulla ©Päivi Kippola