Kuten aiemminkin olen useissa yhteyksissä – täällä blogissakin – todennut, harrastuksen kautta voi päästä mukaan ihmeellisiin ja innostaviin juttuihin. Taas on käynyt niin, kun pääsin mukaan koehenkilöksi kestävyysharjoittelun palautumisen seurannan tutkimukseen.


Miten tähän päästiin?

Kuten yleensäkin minun tekemisissäni, iso osa kunniasta täytyy antaa kedonannelille. Hän huomasi jonkin sosiaalisen median kautta, että Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkimukseen etsittiin koehenkilöitä ja jakoin linkin samantien minulle. Innostuin heti. Ilmoittauduttuani vapaaehtoiseksi minut ilokseni myös kutsuttiin mukaan tutkimukseen. Ensimmäinen tehtävä oli varata aika alkutestiin. Sopiva aika löytyi, vaikka jouduinkin valitsemaan ajan ihan viimeisiltä mahdollisilta testipäiviltä, koska olin työmatkalla ison osan testeille varatusta ajasta.

Ylimääräinen haaste ilmaantui vielä, kun sain työmatkan lopulla ikävän kesäflunssan. Testiä oli pakko siirtää vielä viikolla, koska tuloksista haluttiin luonnollisesti luotettavat ja koska mattotestin kaltainen rutistus olisi riski terveydelle puolikuntoisena. Onneksi uusikin aika saatiin sovittua ja maanantaina oli sitten testin aika.

Mitä ja miten tutkitaan?

Tarkempia tietoja haluavien olisi parasta kääntyä Olli-Pekka Nuuttilan ja Santtu Seipäjärven puoleen, heidän tutkimuksiinsa kun aineistoa minunkin avullani kerätään. Lyhyesti ja suurpiirteisesti voin kertoa, että Olli-Pekka tutkii kestävyysharjoitteluun liittyen palautumista ja siihen vaikuttavia asioita. Santtu puolestaan tutkii kestävyysliikunnan vaikutusta aivoaktiivisuuteen.

Olli-Pekan tutkimuksessa pääpaino on juoksemisessa ja siitä kerättävässä datassa. Alkuvaiheessa juostaan oman ohjelman mukaan ja kaikki harjoitukset luonnollisesti dokumentoidaan. Sitä varten kaikki tutkittavat saivat käyttöönsä Garmin FR 245 -mittarit, jotta mittaustulokset ovat vertailukelpoisia. Loppuvaiheessa juostaan annetun ohjelman mukaisesti. Tasaisin väliajoin tulee tehdä submaksimaalinen juoksutesti, eli juosta 6 minuuttia 70% sykkeellä, 6 minuuttia 80% sykkeellä ja 3 minuuttia 90% sykkeellä. Juoksemisen lisäksi mitataan kolmena yönä viikossa unisykkeet Firstbeatin Bodyguard -mittarilla, tehdään viikottain kevennyshyppytesti, joka kuvataan itse videolle ja toimitetaan tutkijalle. Nyt ihan aluksi on menossa myös hyvinvointianalyysi, eli käytän Bodyguard -mittaria 3 vuorokautta ja kirjaan ylös ruokailuajat, liikunnat ja muut elämisen aikataulut.

DSC_1567

Tutkimuksen alussa, keskellä ja lopussa tehdään testi, johon kuuluu isometrinen jalkaprässi, kevennyshyppy, mattotesti ja 30 sekunnin hyppelytesti. Mattotestissä juostaan ensin 5 minuutin verryttely, sitten kolmen minuutin jaksoja, joiden jokaisen välissä vauhtia nostetaan 1 km/h. Jokaisen jakson lopuksi mitataan laktaatit ja samalla minun tuli arvioida sen hetkistä rasitustilaani annetun asteikon mukaan. 30 sekunnin hyppelytestin jälkeen on vielä 5 minuutin loppuverryttely samalla nopeudella kuin alkuverryttelykin.

Santtu tekee omat mittauksensa suorituskykytestien yhteydessä. Aivoaktiivisuutta mitataan EEG-mittauksella. Sitä varten vedin päähäni hupun, johon kiinnitettiin sensoreita, joiden väliin taas pursotettiin geeliä, joka varmisti sensorien ihokontaktin. Tässä varustuksessa sitten istuin 4 minuuttia silmät kiinni ja 2 minuuttia silmät auki sensorien tehdessä työtään. Mattotestin jälkeen tämä paketti toistettiin kolmeen kertaan. Samat mittaukset siis toistuvat jokaisella testikerralla. Tutkimuksen aikana käyn lisäksi kertaalleen lisätietoa antavassa MEG-mittauksessa.

Testipäivä

Olin odottanut testiä kovasti siitä lähtien, kun ilmoitin tutkijalle kiinnostuksestani osallistua. Olen ollut hyvin motivoitunut aloittamaan tätä projektia ja koska testi toimii varsinaisena aloituksena tutkimukselle, olin malttamaton pääsemään sen kautta töihin. Pettymys olikin kova, kun testiä jouduttiin flunssan vuoksi siirtämään. Suunniteltuna päivänä saatiin tehtyä vain kehonkoostumusmittaus, joka tarjosi kyllä kiinnostavaa tietoa (jota saatoin verrata helmikuussa Eerikkilän urheiluopistolla tehtyyn mittaukseen, liittyy Palloliiton C+ valmentajakoulutukseen, ehkä ehdin kirjoittaa siitäkin jossain vaiheessa), mutta ei alkuunkaan riittänyt tyydyttämään odotuksiani. Onneksi uusi aika järjestyi jo viikon päähän.

Testiaamuna odotus alkoi muuttua jännitykseksi, joka muistutti kovasti kisapäivän jännitystä. Tutkimuksen näkökulmasta ei varmastikaan ole väliä, kuinka ”hyvät” tulokset testistäni saisin, mutta kilpailuun valmistautumisen omaisesti huomasin kyllä miettiväni itse paljonkin, kuinka kovaa pystyn juoksemaan ja kuinka pilviin sykkeet pomppaavatkaan. Viime kesäisen maratonprojektini jälkeen olin monista syistä vetänyt hieman henkeä sekä fyysisesti että henkisesti ja sen myötä juoksut jäivät talven aikana ennätysvähiin. Se toi oman jännityksensä, eli kuinka alas juoksukuntoni olisi romahtanut? Vai olisiko usean vuoden aikana rakennettu peruskuntoni pitänyt sen ainakin kohtuullisena?

Olimme liikkeellä Jyväskylässä kahdestaan vaimoni kanssa, lasten ja koiran jäätyä mummun luokse. Aamulla nukuimme sen verran kun nukutti ja sen jälkeen aloimme valmistautua iltapäivällä odottavaan testiin. Tällä kertaa se piti sisällään käynnin ruokakaupassa ja sopivan kevyen lounaan valmistamista ja syömistä. Hieman ehdittiin lounaan jälkeen vielä levätäkin, että olisin virkeänä liikkeellä testitilanteessa. Hyvissä ajoin suuntasimme Hippoksen urheilualueelle ja siellä Viveca-rakennuksen aulaan odottamaan testiin pääsyä. Pitkiä minuutteja, jotka päättyivät juuri ennalta sovittuun aikaan.

Testin yksityiskohdista kerroin jo yllä ja tarkemmat tulokset saan vasta myöhemmin. Tähän kuvaan muutamia ajatuksia ja tuntemuksia testin ajalta.

DSC_1540

Ensimmäisen osio, eli EEG-mittaus toimi minulle tällä kertaa hyvänä keskittymisen ja rauhoittumisen välineenä. Tuloksista en tiedä, eikä minun tarvitsekaan, mutta kokemukseni oli, että sain jännitykseni rauhoittumaan, koska koin, että mittauksessa täytyy osata olla rentoutunut. Näin sanoiksi puettuna tuntuu paradoksaaliselta, mutta koin, että minun onnistui pakottaa itseni rentoutumaan, eli tässä tapauksessa olemaan jännittämättä testitilannetta ainakaan liiaksi. Varmasti tässä edesauttoi sekä kedonannelin mukana olo että tutkija Santun leppoisa asenne.

Seuraavaksi siirryttiin fyysisiin testeihin. Olli-Pekka ohjeisti minulle alkuverryttelyn, joka piti sisällään ilmakyykkyjä, askelkyykkyjä ja hyppyjä.

DSC_1549
Isometrinen jalkaprässi oli täysin uusi tuttavuus. En ole juurikaan käynyt elämäni aikana kuntosaleilla ja niilläkin vähillä kerroilla jalkaprässiä on tullut tehtyä todella satunnaisesti. Laite, jolla testi tehtiin eroaa niistä muutamasta käyttämästäni siten, että siinä pusketaan istuma-asennossa paikallaan olevia levyjä vasten. Levyissä olevat anturit mittasivat erikseen kummankin jalan työntövoimaa sekä kokonaisvoimaa. Parin n. 60 % ja n. 80% lämmittelytyönnön jälkeen tehtiin kolme mitattavaa suoritusta. Liikkeen uutuudesta minulle kertoo varmaankin se, että jokaisella suorituksella sain aikaan parannusta edelliseen. Jos muistan oikein, oli paras tulokseni 232 kg, jossa molemmilla jaloilla oli sama 116 kg. En osaa lainkaan arvioida, miten tämä vertautuu kuntosaleilla käytettävien jalkaprässilaitteiden tuloksiin, mutta pidän sitä itselleni varsin hyvänä tuloksena. Voima ei ole koskaan ollut minun vahvuuteni, joten minun korvaani 232 kg kuulostaa paljolta 🙂

DSC_1547

Kevennyshyppy tehtiin kontaktimatolla, joka mittasi ajan jalkojen irtoamisesta matosta siihen, kun ne taas osuvat mattoon. Tämän ajan perusteella laite sitten laskee hypyn korkeuden. Suorituksia oli ns. harjoituskertojen jälkeen taas kolme. Tällä kertaa keskimmäinen jäi parhaaksi, muistaakseni pari milliä alle 30 cm. Kevennyshyppy tuntuu aika herkältä suoritukselta. Siinä laskeudutaan n. 90 asteen kyykkyyn ja ponnistetaan terävästi ylös. Ainakin näin ensimmäisellä kerralla huomasin ponnistuksen ajoituksen ja suuntaamisen olevan yllättävän haastaa. Luulen, että tekniikassa jäi vielä parannettavaa. Koska sen lisäksi oletan, että jalkojen suorituskyky paranee projektin aikana, odotan toiveikkaasti tämän tuloksen paranevan tulevissa testeissä. Vaikka se ei taidakaan olla tutkimuksen pointti.

Mattotesti oli toisaalta tuttua, toisaalta ei lainkaan. Juoksu on kyllä tuttua ja satunnaisesti olen sitä matoillakin tehnyt. Valtaosan toki ulkona teillä ja poluilla. Tutkimuksessa käytetty matto muistutti kuitenkin paljon enemmän ns. normaalia juoksua, kuin tähän mennessä käyttämäni. Vierailta tuntuivat vain valjaat, joita käytetään ilmeisesti turvallisuussyistä ja verryttelyn jälkeen päähäni puettu maski, joka mittasi hengityskaasuja. Arvelin näyttäväni juostessani jotensakin huvittavalta ja vaimon ottamat kuvat ja videot vahvistivat tämän. Maskin sekä rasituksen naamalle nostattaman punan ja hien lisäksi oman säväyksensä toi EEG-mittauksissa käytetyn geelin vaikutus hiuksiin.

DSC_1566
Juoksu kulki aivan kohtuullisesti. Vauhtia tosiaan nostettiin tasaisesti, lähtien verrattain rauhallisesta. Ensimmäiset jaksot menivätkin kevyesti, tosin juoksuasento ei tuntunut luontevalta. Osin varmasti siitä syystä, että vauhdit olivat rauhallisia, jolloin askel ei tuntunut rullaavan. Tämä tuntemus parani loppua kohti. Kovimmaksi vauhdiksi jäi 4 min/km, jonka jälkeen tein itse päätöksen, ettei enää yritetä seuraavaa. Olen sitä muutaman päivän ajan mietiskellyt ja tullut siihen tulokseen, että olisin varmaankin jaksanut vielä yhden jakson runtata, jos olisi ollut pakko. Sen verran raskaalta kuitenkin tällä kertaa tuntui tuo vauhti, että koen tehneeni ihan oikean päätöksen. Maksimisykkeeksi testi määritti 184. Nämähän ovat yksilöllisiä asioita, mutta jotain osviittaa voisi antaa se, että hyvä ystäväni, joka on minua 2,5 viikkoa nuorempi, ruumiinrakenteeltaan hyvin samanlainen ja maratonennätykseltään minua reilun minuutin parempi, muisteli vastaavassa testissä saaneensa maksimisykkeeksi 182. Tästä voisi päätellä, että oma testini antoi aikalailla luotettavan tuloksen. Vaikka jätinkin juoksematta sen yhden jakson, joka ehkä olisi vielä mennyt.

Juoksun jälkeen kävin vielä uudessa, pidemmässä EEG-mittauksessa. Sekin oli mukava rauhoittuminen fyysisen rasituksen perään. Ainoana haasteena se, että silmät auki istuttavissa jaksoissa tuntui, että oli vaikeampaa olla räpäyttämättä silmiä, ehkä osin silmiin testin aikana valuneesta hiestä.

Lopuksi tein vielä 30 sekunnin hyppelytestin. Sitten sain tutkimuksessa käytettävät mittarit ja lähdin hiestä läpimärkänä Jyväskylän-kotiimme suihkuun.

Seuraavana aamuna lähti sitten hyvinvointianalyysi käyntiin 30 minuutin reippaalla kävelyllä. Ohjeena oli tasainen maasto, joten valitsin varmasti tasaisen – muutaman sadan metrin päässä olevan Harjun urheilukentän. Puoli tuntia sujui rattoisasti kahden kävellessä. Samalla saimme seurailla JKU:n urheilukouluja ja paria tuntia myöhemmin alkavien Hippo-kisojen valmisteluja.

Mielenkiintoinen matka on siis alkanut, kenties kerron lisää sen aikana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s