Jokuhan voisi luulla, että maratonjuoksun seuraaminen on, noh jos nyt ei tylsää, niin ainakin pitkäveteistä ja tapahtumaköyhää. Voin luvata, että ei ole. Yhden huollettavan seuraaminen, kahden lapsen peräänkatsominen ja kolmen kassin raahaminen pitävät huolen, että koko ajan on jotain pientä käsillä. Rapsan voisi sitä paitsi kirjoittaa vaikka kaikista niistä vastoinkäymisistä, jotka tyydyttävän kuvan ottaminen juoksijoista vaatii. Se kun voi olla todella turhauttavaa. Aina on jonkun Padi edessä tai toisen kännykkä omassa zoomissa. Kädet paleltuvat ja lapset tahtovat pelikaveria. Ja ne kolme urheilukassia jäivät vartioimatta. Jos nopeus on voimaa, jota taito hallitsee, niin huoltaminen on ketteryyttä, jota mestaroi pitkä pinna!

Vakavasti ottaen, kun itsekin jännittää kisaa, ei sitä voisi jättää näkemättä. Hyytävä kylmyys ja kova tuuli ovat aika pientä, kun tietää, miltä se tuntuisi juostessa. Kisapaikat ovat yleensä koulun tai puiston läheisyydessä, joten lapsillekin riittää tekemistä. Kaarinan maratonin kisajärjestelyt olivat onnistuneet ja maratonmatkan juokseminen neljänä kierroksena oli katsojan näkökulmasta hyvä ratkaisu. Kannustuspaikan vaihtelu vieraalla paikkakunnalla olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Tässäpä kisapäivän tunnelmia lasten suusta.

No niin, kyllähän me pitkä matka taivallettiin, että päästiin Turkuun ja seuraavana aamuna Kaarinaan. Maratonin starttia ehdimme jo odottaa kovasti, että pääsisimme kannustamaan isiä! Isi lähti liikkeelle juoksemalla ja hyvä niin, sillä ulkona oli kylmä. Minä (L) vähän jumppasin ja venyttelin isin kanssa ennen juoksua. Juoksijat näyttivät tyylikkäiltä, koska niitä oli iso porukka. Meillä oli kolme kassillista vaatteita mukana, mutta ei me niitä paljon tarvittu, koska me hypittiin maailman suurimmassa lehtikasassa.

Maratonpaikalla oli tuulista ja siellä oli kivaa. Minä keinuin leikkipuistossa ja kävin kiipeilytelineillä. Maraton juostiin neljänä kierroksena, joten meillä oli aina noin 40 minuuttia aikaa leikkiä ja sitten mentiin kannustamaan ohi vilahtavaa isiä. Isin juoksu näytti hyvältä ja samalta kuin ennenkin kotona ja se jaksoi antaa läpsyn joka kierroksella.

Kolmannelle kierrokselle lähtiessä isi oli kysynyt, missä minä (I) olen. Olin pelaamassa areenalla. Mutta viimeiselle kierrokselle tulin taas kannustamaan. Maratonin aikana tein pomputteluennätyksen jalkapallolla. Nyt se on kaksikymmentä. Sain yleisöstä pelikavereita aina välillä ja lähellä oli areena, jossa pelasin yksinkin. Lähellä oli myös kallio, jolla oli kiva kiipeillä. Kerran meinasin pudota.

Välillä meidän täytyi käydä lämmittelemässä kisakansliassa koululla ja syödä eväitä. Maratonjuoksijat syövät geeliä ja energiapatukoita. Me syötiin banaania ja sämpylää.

Iskä juoksi enkkarin. Se tuntui mukavalta. Isistä huomasi, että se oli juossut, koska koskin sitä selästä ja se oli ihan hikinen.

Juoksun jälkeen me mentiin kylpylään. Siinä oli samassa kahvila ja siellä oli kaksi lasten allasta: vauvojen allas ja isojen lasten allas ja monta aikuisten allasta. Sitten siellä oli musta aukko ja rengasliukumäki. Uinnin jälkeen me syötiin hyvin koko perheellä ja kavereitten kanssa.