Harrastuksen kautta voi joskus melkein kuin vahingossa päästä mukaan huikeisiin juttuihin. Sellaisiin, joihin ei olisi kuvitellutkaan pääsevänsä. Tänä syksynä olen ollut mukana jo parissakin sellaisessa. Viimeksi U17 EM-karsintaottelujen järjestelyissä.

Mistä kaikki minun näkökulmastani alkoi?

Kesällä olimme urheilukentällä koko perheellä. Olimme tosin montakin kertaa, mutta yksi kerta erottui muista. Lapsilla oli urheilukoulua ja me vanhemmat hölkkäilimme kevyesti rataa ympäri ja venyttelimme nurmikolla. Taisi olla menossa keventelyt NUTS Pallasta varten. Hölkkäillessäni näin, kuinka jalkapalloseuramme puheenjohtaja ja yksi toinen aktiivi kävelivät kentälle. Heillä oli seuranaan minulle siinä vaiheessa tuntematon mies, jolla oli iso laukku olallaan. Ajattelin, että seurasta ollaan tekemässä lehtijuttua tai jotain. Tosin paikallislehden toimittajaksikaan en tuota kolmatta miestä tunnistanut. Jatkoimme juoksua ja tulimme hieman lähemmäs kolmikkoa, jolloin seuran puheenjohtaja huikkasi käymään heidän luonaan. Jotta kuulisin ”mitä minunkin pääni menoksi on puuhattu”. Tullessani kolmikkoa lähemmäs tuli tuo kolmas mies hymyillen minua vastaan tervehtiäkseen ja esittäytyi. ”Ville Nylund, Palloliitosta”. No niinpäs olikin. Sama mies, jonka edesottamuksia HJK:n laitapakkina olin seurannut mm. kolmessa Mestarien liigan lohkovaiheen pelissä syksyllä 1998. Niissä ainoissa Suomessa pelatuissa lohkovaiheen pelissä ikinä. Ville ansaitsi silloin kunnioitukseni taistellessaan Kaiserslauternin, Benfican ja PSV Eindhovenin laitapelaajia vastaan. Ja nyt hän seisoi hymyillen edessäni  ja puristi kättäni. Taisin hieman jäätyä.

Sitten siirryttiin aiheeseen. Raahe oli saamassa järjestettäväkseen kaksi U17-ikäluokan EM-karsintaottelua ja menossa oli ottelupaikan tarkistaminen. Ja minun pääni menoksi oli suunniteltu pelaajien saattajien hankkiminen. Meidän joukkueen pelaajilla olisi siis kunnia taluttaa kentälle otteluiden pelaajat. Täytyy myöntää, etten meinannut malttaa odottaa illalla odottavia treenejä, jotta pääsisin kertomaan pelaajillemme ja heidän vanhemmilleen asiasta.

Ennakkovalmisteluja

Varsinainen työ alkoi sitten paljon myöhemmin. Uefa on tarkka siitä, että heidän tapahtumissaan asiat tapahtuvat järjestyksessä. Otteluihin tarvittiin saattajien lisäksi lipunkantajia, pallopoikia, paarinkantajia, kuuluttaja, järjestyksenvalvojia, lipunmyyjiä, kioskimyyjiä, VIP-tilat ja sinne tilaisuus ja paljon muuta. Työtä oli paljon, mutta onneksi oli tekijöitäkin. Jokainen hoiti oman osuutensa ja tarvittaessa pyydettiin ja annettiin apua toisilta. Saattajia lupautui joukkueestamme mukavasti, vaikka otteluajat olivat työssäkäyville vanhemmille haastavat: pe klo 14 ja ma klo 13. Minkäs teet, kun kentällä ei ole valaistusta? Muutaman saattajan verran jäi vajaaksi, mutta siinä tuli vuotta vanhempi ikäluokka apuun ja riittävä miehitys oli koossa.
Ennen ottelupäiviä kävimme vielä Oulussa katsomassa karsintaturnauksen avauspäivän ottelun Suomi-Ruotsi. Saamassa oppia ja varmaan vähän nostattamassa kisatunnelmaakin.

Raatissa © Janne Kippola

Ensimmäinen ottelupäivä: Ruotsi – Bulgaria

Ottelupäivänä ilmassa oli jännitystä. Olin hoitanut oman osani, mutta tietysti jännitti tulevatko kaikki ilmoittautuneet paikalle. Edellisillan harjoituksiin oli suurin osa päässyt mukaan, mutta ei ihan kaikki. Luotin kyllä, että ilmoittautuneet haluavat tulla paikalle, mutta ainahan voi sattua sairastumisia. Kentälle mennessäni kuulin, että Uefan tapahtumavastaava on tarkka mies. Esimerkiksi kentän maalit eivät olleet Uefan vaatimusten mukaiset. Pelilupa saatiin, mutta samalla ilmoitettiin että maanantain toiseen peliin pitää jostain hommata mitat täyttävät maalit. Kaikki saatiin onneksi kuntoon ja saattajatkin tulivat paikalle hyvissä ajoin. Ilmassa oli nähtävissä jännitystä, kun 8-vuotiaat tytöt ja pojat odottivat omaa vuoroaan.

FC Raahe 08 ja Ruotsi U17 lähdössä kentälle. © Janne Kippola

Konstan kommentit ensimmäisestä pelistä: ”Oli se kyllä aika hienoa saattaa maajoukkuepelaajia eka kertaa. Mun saatettava teki hienon vaparimaalin. Vitsailin pelin jälkeen, että annoin vinkkejä vapareista saattamisen aikana. Ruotsi voitti 3-1.”

Toinen ottelupäivä: Bulgaria – Suomi

Viikonlopun aikana seuran puheenjohtaja oli saanut jostain taiottua lainaksi mitat täyttävät maalit. Muutenkin toisena pelipäivänä osattiin jo huomioida Uefan toiveita paremmin, joten ei tarvinnut jännittää niin paljoa peliluvan saamista. Odotukset olivat muutenkin korkealla saada aikaan hieno tapahtuma. Suomen odotettiin kiinnostavan sen verran enemmän, että yleisöä tulisi paikalle enemmän. Lisäksi klo 13 alkamisaika mahdollisti paikallisten koulujen osallistumista paremmin kuin perjantain klo 14. Yleisöä olikin lopulta arviolta 600. Yhden alakoulun opettajat ja oppilaat olivat muodostaneet ison huutosakin, joka pitikin kiitettävästi tunnelmaa yllä ja loi mielikuvan isosta tapahtumasta. Sitähän se olikin, maaottelut Raahen kokoisessa kaupungissa ovat harvinaista herkkua lajissa kuin lajissa.
Saattajille oli luvassa hieman extraa perjantaihin verrattuna, kun Palloliitto toi heille Suomi-paidat käytettäväksi.

Tuleva Huuhkaja? © Janne Kippola

Konstan kommentit Suomen pelistä: ”Saatoin Suomen numero 2:n kentälle. Suomi teki komean kulmapotkumaalin, joka haiskahti kyllä paitsiolta. Suomi voitti 1-0 ja pääsi jatkokarsintaan. Oli kivaa saattaa Suomen pelipaidassa. Me saattajat saatiin lahjaksi Suomi-pehmopallot ja seura hienon viirin.”

Kaiken kaikkiaan koko EM-karsintaturnaus oli hieno projekti, jossa oli etuoikeus olla mukana. En olisi ehkä koskaan päässyt tällä tavalla osallistumaan mihinkään vastaavaan, jos en olisi pari vuotta sitten lähtenyt mukaan valmentajaksi. Onneksi lähdin.